Kuva yllä: ER-MA, Turku -hintalapusta 60-luvulta

1. VINTAGEVAATTEIDEN HUOLTO

50- ja 60-luvun vaatteet on meidän kokemuksemme mukaan varminta puhdistaa pesulassa, sillä vanhat kankaat saattavat tarjota ikäviäkin yllätyksiä, mikäli ne pestään vesipesussa, olipa pesu kuinka hellävarainen tahansa. Hoito-ohjeita (tai materiaalimerkintöjä) 60-luvun vaatteissa ei pääsääntöisesti ole. 70-luvun vaatteissa on pesuohjemerkinnät. Pesuohjemerkinnät saattavat löytyä hyvinkin mielenkiintoisista paikoista: tyypillisesti ne ovat olkasaumassa, mutta usein myös esim. nappilistan alla.

Painopuuvillavaatteet on usein hyvä pestä 60 asteessa, jotta värit säilyvät kirkkaina. Voimakas linkous on hyvästä, sillä se estää kuvioiden värien leviämisen. Monissa 70-luvun painopuuvillavaatteissa on pesumerkinnät, joiden suosituslämpötilaa on tietysti aina syytä noudattaa (40 tai 60 astetta). Puuvilla on hyvä silittää nurjalta puolelta (kolmen pisteen silitys), jotta kangas ei ala kiiltää.

50-, 60- ja 70-luvun mekkojen ja puseroiden helmat ja hihansuut on tyypillisesti ommeltu hyvin hennosti siten, etteivät ompeleet näy vaatteen oikealle puolelle lainkaan. Ompeleita tuleekin varoa vaatetta päälle puettaessa sekä esim. ravisteltaessa. 70-luvun vaatteissa on käänteissä usein käytetty ohutta siimalankaa, jonka päälle ei tule laittaa kuumaa silitysrautaa, sillä lanka sulaa raudan kuumuudessa.

Villavaatteet puhdistavat itse itseään raikkaassa ulkoilmassa. Ahkera tuuletus vähentää pesukertoja tuntuvasti. Villakangasmekkoja voi pestä käsin villapesuaineella, mutta pesuun sisältyy aina pienen pieni riski: kangas saattaa jäädä ryppyiseksi ja menettää ryhdikkyyttään. Ei silitystä. Parhaan pesutuloksen saa ehdottomasti pesulapesulla: kangas siliää kauniiksi ja säilyy ryhdikkäänä. Pesulapesu maksaa kokemuksemme mukaan yleensä noin 20 €/mekko.

Vanhan vaatteen pesukertoja voi vähentää myös käyttämällä perinteisiä, puuvillasta valmistettuja hikilappuja kainaloissa. Hikilappuja myyvät esim. monet kangaskaupat ja ompelutarvikeliikkeet. Lappuja on luonnollisesti hyvin helppo ommella myös itse.

70-/80-luvun intianpuuvillavaatteet on hyvä pestä käsin. Kankaat saattavat päästää väriä. Vaatteita ei pidä kuivattaa suorassa auringonvalossa, sillä auringossa kuivattaminen haalistaa värejä. Kankaiden tyyliin sopii jättää ne silittämättä, mutta halutessaan kankaan voi silittää kahdella pisteellä.

1.1 VINTAGEMEKKOJEN VUORIKANKAIDEN SILITTÄMINEN

Vuorikankaiden silittäminen on hyvä aina aloittaa haalealla raudalla (yksi piste). Vuorikankaan kostuttaminen suihkepullolla (/höyryrauta) tekee ihmeitä silitystyössä: kangas siliää huomattavasti helpommin. Mikäli rypyt eivät poistu yhdellä pisteellä, lisää raudan lämpöä kahteen pisteeseen. Kolmea pistettä ei mikään tapaamamme vuorikangas ole vaatinut - keinokuitu ei siedä kuumaa rautaa. Mikäli rauta tarttuu kankaaseen kiinni, on rauta luonnollisesti liian kuuma.

2. RIIMINGAN PELLAVAVAATTEET NAISILLE

Riiminka suosittelee pellavavaatteittensa pesulämpötilaksi 60 astetta. Kokemuksemme mukaan myös 40 asteen pesu toimii hyvin. Vaatteet eivät kutistu pesussa.

Silitä pellavavaatteet nurinpäin, sillä oikealta puolelta silitettäessä kangas alkaa kiiltää.

Painokuvien päälle ei tule laittaa kuumaa silitysrautaa. Silitä painokuvioiset taskut prässiliinan läpi (myös kostutettu ohut puuvillakangas voi ns. hätätapauksessa hoitaa prässiliinan virkaa).

3. POLKA DOT -MEKOT

Puuvillakankaasta valmistetut polka dot -mekot pestään 40 asteessa. Käytä hellävaraista pesuainetta. Vahvaväristen pallomekkojen kankaasta saattaa irrota hieman väriä ensimmäisessä pesussa. Silitys nurjalta puolelta kahdella pisteellä.

4. TYLLIALUSHAMEET

Pesu mieluiten käsin hellävaraisella pesuaineella./Hienopesu koneessa 30 asteessa. Keinokuidusta valmistetut tyllialushameet eivät kaipaa silitystä. Puuvilla-alushameet voi puolestaan silittää kuumalla raudalla. Tylliä ei pidä koskaan silittää. Tylliä voi tärkätä kaupoissa myytävällä tärkillä. 

Kuva yllä: Amar-sukkalaatikon kansi 50-/60-luvulta